sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Ei elämästä selviä hengissä, vai selviääkö?


Dave Pelzerin järkyttävä omaelämänkerta kertoo hänen lapsuudestaan pahoinpitelevän äidin kanssa ja sen jälkeisestä selviytymisestä. Itseasiassa Pelzer julkaisi alunperin kolme kirjaa, A Child Called It, The Lost Boy ja A Man Named Dave, mutta niistä on tehty yhteisnidos My Story, Pimeän poika.

Kirjan ensimmäinen osa kertoo Pelzerin elämästä neljävuotaasta yksitoistavuotiaaksi, jona aikana hänen äitinsä käyttää joka kerta shokeeraavampia ja sairaalloisempia keinoja pahoinpidellessään poikaansa. Toisessa osassa hän kuvailee elämäänsä erilaisissa sijaisperheissä, tarvettaan löytää oma itsensä ja saada hyväksyntää muilta välillä jopa rikollisilla tavoilla. Viimeinen osa kertoo hänen aikuisuudestaa, urastaan, rakkaudesta ja pojastaan, joka auttaa häntä löytämään elämälle tarkoituksen.

Kirja oli erittäin koskettava sekä osittain ahdistava, kuten kaikki asiat ovat kun kyseessä on lasten pahoinpitely. Vaikka Pelzer avautuu kauheimmista kokemuksistaan ja vie lukijan suoraan pahimpiin painajaisiinsa, en pidä itse pahoipitelyä kirjan pääasiallisena teemana. Löysin tärkeämpiä viestejä Pelzerin kuvauksista siitä kuinka hän askel askeleelta kamppailee elämässään eteenpäin kaunistelematta lukijalleen mitään, vaan paljastaa karuimmatkin yksityiskohdat. Kirja kertoo siis enemmänkin siitä, että hengissä selviäminen on vaikeaa sekä uuvuttavaa ja voi tuntua turhalta, mutta on kuitenkin palkitsevaa.

Piemän poika kertoo myös häpeästä, pelosta, epäluulosta, itseluottamuksesta sekä anteeksiannosta. Pelzer paljastaa elämästään kaiken aina alhaisimmista hetkistä hänen lopulliseen onneensa ja menestykseensä. Hän rohkeasti lähettää lukijalle viestin siitä, että mikään elämässä ei tule ilmaiseksi, ja vain vaikeimman kautta voi täysin oppia sen että maailma ei kaadu vaikka joskus epäonnistuisi. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä, emmekä kaikki ole täydellisiä. Jokaisella on ylä- ja alamäkiä, eikä sitä tarvitse hävetä. Kirja oli kaunis ja kaunistelematon samaan aikaan, enkä ole pitkään aikaan lukenut mitään vaikuttavampaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti